3kk neuvola ja rokotukset

Meillä oli äskettäin vauvan 3kk neuvola. Hurjasti oli neiti kasvanut ja oppinut uusia asioita. Ylpeydellä katsoin, kun neuvolantäti nosti vauvaa käsistä ylöspäin ja vauva piteli päätänsä ihan itse. 😊 Toki varmaankin se tässä vaiheessa alkaa olla jo ajankohtaista muutenkin, mutta äidille silti ylpeilyn aihe kun oma muksu osaa uusia asioita.

Neuvolan mittausten mukaan meidän isopieni tyttömme painaa 5160g ja on 59cm pitkä. Melkein kaksi kiloa tullut painoa lisää syntymän jälkeen ja 9cm pituutta. Hurjaa, kuinka nopeasti mutta huomaamatta hän on kasvanut! Napero alkaa jo hieman vierastamaan. Kuulemma yleensä tämä tapahtuu vähän myöhemmin, mutta meidän neiti on päättänyt ottaa varaslähdön. 😂 Mummuraukka jo kerkesi toissapäivänä miettiä, että onko hän suututtanut meidän neidin jotenkin, kun neiti niin terhakkaasti alkoi huutamaan  mummun sylissä.😂

Kovasti tyttö höpötteli neuvolantädille siinä mittailtaessa. Mutta kun hän nosti vauvan syliin, niin johan meni hermot.😂 Sitten oli suun kautta annettavan rotarokotteen vuoro. Aluksi napero oli sitä mielissään maistelemassa (hänelle tuntuu kaikki kelpaavan), mutta ilmeisesti maku ei ollutkaan mieluinen ja hän ilmaisi asian erittäin kuuluvasti. 😂 Mutta kiltisti kuitenkin otti loputkin. Kiltti tyttö. 😊

Pistettävät rokotteet ei ollutkaan sitten kivoja ollenkaan. Äidin sydäntä raastoi kuunnella, kun toiseen sattuu. 😢 Mutta onneksi se oli nopeasti ohi ja napero rauhoittui minun syliini. Se tunne oli niin ihana, kun vauva tuijotti silmiin ja ymmärtäväisenä kuunteli, kun sanoin että enää ei pistetä ja nyt voi rauhoittua. 😍😀

Pyysin mittauttamaan omat hemoglobiiniarvot. Raskausaikana ferritiinitasot kävivät niin alhaalla, että haluan nyt tarkistuttaa hemoglobiinin mahdollisimman usein. Hieman oli nyt laskenut arvo aiemmasta lukemasta, joka mitattiin jälkitarkastuksessa, aiemmin oli 137 ja nyt 130. Mutta ihan ok arvot siltikin. Imettäessä aika usein rautavarastot kuulemma vähenee, joten taidan ottaa tässä pienen rautakuurin kuitenkin. Ei siitä haittaakaan ilmeisesti tässä vaiheessa voi olla. 

Jälkitarkastuksessa noin kuukausi sitten sain lääkäriltä reseptin minipillereihin. Neuvolasta saa (ainakin meillä päin) ilmaiseksi kolmen kuukauden pakkauksen jotain ehkäisyvalmistetta, joten pyysin samalla neuvolakäynnillä sitten myös näitä pillereitä. Tuntuu muuten taas vähän hassulta syödä ehkäisypillereitä, kun eipä niitä ole reilu vuoteen tarvinnut syödä tässä vauvanteko- ja raskausvaiheessa. Mitenköhän tulen taas muistamaan ottaa pillerit joka päivä?  Ehkä täytyy laittaa jonkin sortin muistutus puhelimeen joka ilta!😀

Neuvolassa tuli puheeksi kiinteiden ruokien aloittaminen. Lähempänä neljää kuukautta saisi sitten pikkuhiljaa aloitella maistelun. Meillä usein tuntuu päivän aikana, että vauvalla tulee nälkä aivan todella nopeasti edellisen syöntikerran jälkeen. Siksi mietittiin esimerkiksi velliä lisänä tässä vaiheessa. Neuvolantäti kuitenkin sanoi, että niitä ei yleensä suositella, koska vellien ravintoarvo ja täyttävyys on yleensä samaa luokkaa kuin korvikkeen (ja rintamaidon?). Jotenka tulimme siihen tulokseen, että täysimetyksellä vielä mennään. Tai no välillä joudumme turvautumaan korvikkeeseen myös hetkellisesti, mutta siis pääsääntöisesti rintamaidolla.

Neuvolasta tuli vinkki, että sitten kun vauva alkaa seuraamaan meidän syöntiämme ja alkaa "suu nappasemaan", siitä tietää, että vauva on valmis maistelemaan kiinteitä ruokia. Ihmeellistä, miten lapsi itse osaa tavallaan tuoda esille sen, että olisi valmis jo kokeilemaan muutakin ruokaa. Ylipäätänsäkin edelleen koko lapsen kehittyminen on minusta ihmeellistä ja mahtavaa. Se, miten pienestä kaikki lähtee liikkeelle ja kuinka päädytään siihen, että ihan vauvan näköinen vauva tulee masusta ulos. 😊 Silti hämmästyttää, vaikka oma vauva onkin jo kolme kuukautta.😂

Vaatekoko meidän minillä on tällä hetkellä 56 ja 62 välistä. Osa 56-kokoisista bodeista on jo auttamattomasti liian pieniä, mutta koon 62 bodyt on silti vielä liian isoja. Housut menee vielä koossa 56. Eilen vauvalla oli päällä Lidlin housut koossa 56 ja tänään samanlaiset ja samanmerkkiset housut, mutta kokoa 62. Hurjan iso ero niissä oli, kun tänään näyttää, että se raukka hukkuu niihin housuihin ja eilen oli melkein nilkat paljaina.  😂

Olemme muuten hoksanneet, että meidän vauva tykkää nukahtaa siten, että hän laittaa unilelun naamallensa.😂 Aluksi tuntui tosi hurjalta katsoa lelua vauvan naamalla. Väistämättäkin tuli ajateltua, että kai se nyt vähintäänkin tukehtuu siihen tai muuta. Mutta joka kerta sinnikkäästi hän vie lelun naamallensa ja nukahtaa siihen. Kai se on jotenkin rauhoittavaa sitten, kun on harso tai lelu naamalla. Hanakasti käyn kyllä aina heti nukahtamisen jälkeen siirtämässä lelun jalkopäähän, ettei vahingossakaan satu mitään. Mutta onhan se hellyttävä näky, kun pienellä vauvalla on melkein itsensä kokoinen unilelu rinnallaan ja se puristaa sitä käsillään.💓

Ristiäiset ja yhdessä yössä isoksi tytöksi kasvaminen

 Huh, olipa savotta! 

Juhlien järjestäminen korona-aikaan on haasteellista. Haluttaisiin kutsua kylään kaikki läheiset, mutta kokoontumisrajoitukset vaikeuttaa tilannetta. Niinpä jouduimme porrastamaan vieraiden saapumisia. Eli käytännössä siis meillä oli vieraita aivan koko päivän. Itse juhlinnan kohde oli aivan väsynyt loppuillasta.😂

Koska meillä on lemmikkejä ja meille oli tulossa allergisia vieraita, halusimme, että kenellekään ei tulisi mitään isompia oireita. Siivosimme siis koko asuntomme katosta lattiaan ennen juhlia. Koko viikko siivottiin, joka päivä. Samalla siivotessa yritin imettää vauvaa ja välillä viihdytimme häntä vuorotellen. Onneksi mieheni oli lomalla, joten ehdittiin saada asunto juhlakuntoon. Mutta onpahan kevätsiivouskin samalla tehty! 😂

Erityisen onnellinen olen siitä, että vauvamme kummitäti on leipurikondiittori! Hän loihti meille maailman kauneimmat ja parhaimmat kakut. Siivouksen päälle ei kyllä olisi itsellä aika edes riittänyt alkaa itse leipomaan.

Itse kastetilaisuus vietettiin pienellä porukalla (kummit ja mummit enimmäkseen) kirkossa. Kirkon isossa tilassa saatiin turvavälit pidettyä. Kastetilaisuus oli klo 13 ja vauva heräsi aamulla klo 9. Yritimme saada naperon nukkumaan päiväunet ennen kirkkoon menoa, mutta hän ei suostunut nukkumaan. Aavisti varmaan, että tänään tapahtuu jänniä asioita. 😊 Kastetilaisuudessa napero tuijotteli kirkon näyttävää kattolamppua koko tilaisuuden ajan. Kunnes heti samantien kasteen jälkeen alkoikin huutamaan. Tuli kai väsykiukku aivan yhtäkkiä. 😂

Siitä siirryimme sitten meille kahvittelemaan. Ensimmäisten lahjojen  (ja maitopullollisen!) jälkeen vauva olikin taas rauhallinen ja tyytyväinen. Hän istuskeli sitterissä tuijotellen ja höpötellen uudelle sitterin lelulleen. 😊 Vasta klo 15 jälkeen saimme vauvan nukahtamaan lyhyille päikkäreille. Korkeintaan 40 minuuttia hän malttoi nukkua, sitten taas innostuneena seurustelemaan vieraiden kanssa. Tuleekohan hänestä sosiaalinen persoona? 😊

Uudet vieraat ja uudet lahjat, sitten taas kuuden aikaan vauva suostui nukkumaan noin vartin powernapit. Kovin vähillä unilla jaksaa näinkin pieni ihminen olla reippaana. 💗 Illalla sitten viimeisten vieraiden lähdettyä alettiin iltahommiin. Juhlinnasta väsynyt vauvaraukka oli nukahtaa hoitopöydälle, kun laittelin hänelle yökkäreitä päälle. Iltasyönnin jälkeen laitoin vauvan sänkyyn ja hän nukahti melkein samantien. Ja hyvin nukuttikin sitten koko yön, kun vasta aamu kuuden aikaan malttoi herätä syömään.

Ristiäisiin asti olemme treenailleet vauvan kanssa pään pitelemistä siten, että hän makoilee selällään ja nostamme häntä kevyesti käsistä ylöspäin. Ristiäisiin asti vauva ei ole jaksanut kokonaan kannatella päätään vielä, mutta ristiäisten jälkeisenä aamuna minun pikku tytöstä olikin tullut iso tyttö! Hän ihan muina naisina vaan nosti päänsä ja kannatteli sitä, niin kuin olisi jo kovinkin iso tyttö. 💗 Ja tämä tapahtui vain tämän yhden päivän aikana. Niin ihana seurata, kuinka oma napero kasvaa ja kehittyy.

Niin ja ai niin, äitienpäivä. Minulle aivan ensimmäinen! Sain mieheltäni maailman kauneimman kaulakorun, johon kaiverrutetaan lastemme nimet (kyllä, halutaan tehdä näitä vielä lisää😍). Mieheni myös värkkäsi aamulla tytön kanssa ihanan taulun, johon hän "painatti" naperon jalkapohjien kuvat. 💗 Erittäin onnistunut ensimmäinen äitienpäivä! 😍

Punaista värjäytymää vaipassa!!! 😟

Tässä jokunen viikko sitten aamulla vaippaa vaihtaessani huomasin vauvan yön vaipassa jotain punaista värjäytymää. Sitä ei ollut paljon, ja se näytti erittäin epämääräiseltä. Muistutti enemmän vain jotain väriainetta kuin verta. Mieheni kanssa hetken sitä ihmeteltyämme, päätin olla yhteydessä lääkäriin chatin kautta. Sieltä sanottiin, että ei tarvitse huolestua, kun vauvoilla nyt saattaa tulla värjäymää vaippaan vähän joka asiasta. Kävin mielessäni läpi kaikki syömäni ruuat, josko niistä olisi löytynyt syyllistä (kuulemma punajuuri ja mustaherukka ainakin ovat aineksia, jotka värjäävät vauvan pissaa), mutta mielestäni en ollut syönyt mitään erityisen värjäävää.

No, jäimme seurailemaan tilannetta. Kolmisen päivää oli ilmestynyt tätä värjäymää vaippaan. Otin sitten asian puheeksi neuvolakäynnillä. Neuvolatäti kysyi neuvolalääkäriltä, joka ohjasi meidät sitten eteenpäin yleislääkärin vastaanotolle samalle päivälle. Mieheni piti tietenkin sitten jo lähteä töihin, joten naperon kanssa kaksin menimme käymään lääkärillä. Lääkäri paineli ja tunnusteli vauvan masua, kuunteli sydän- ja suolistoäänet, mittasi kuumeen, jne, mutta mitään selitystä hän ei keksinyt. Tulehdusarvot mittasivat myös sormenpäästä, mutta sekään ei antanut viitteitä mihinkään. Niinpä hän ohjasi meidät jälleen kerran eteenpäin suoraan lasten lääkärille. Siihen kellonaikaan tietenkin oli jo päivystysvuoro, joten ei muuta kuin jonottelemaan.

Siellä saikin hetken aikaa sitten odotella. Onneksi sain äitini mukaan odottelemaan, muutoin olisi voinut aika käydä pitkäksi. Aluksi meidät kutsui huoneeseen sisään hoitaja, joka halusi ottaa vauvalta pissanäytteen. Vauva päätti turauttaa myös kakat samalla, joten hoitaja sai siinä samassa myös ulostenäytteen tutkittavaksi. 😁 Seuraavaksi kaksi lääkäriopiskelijaa tutkivat kaikki samaiset asiat, joita yleislääkäri oli jo hetki sitten tutkinut.

Sitten alkoi se kamalaakin kamalampi piina.. Verikokeet.. 😢 Kantapäästä otettiin verinäytteitä, ja koko sen ajan lapsiraukka huusi kuin syötävä. 😢 Äitinä ei ollut kiva seurata vierestä, kun vauva huutaa. Mutta eipä paljon auttanut minunkaan lohdutukset. Onneksi se oli kuitenkin pian ohi.

Siirryimme taas käytävälle odottelemaan. Kolmisen tuntia odottelimme, ennen kuin tulokset näytteistä olivat valmiit. Sitten lääkäri kävi kertomassa, että mistään ei löytynyt mitään poikkeavaa. Valkosolut olivat hieman koholla, mikä viittaisi jonkin sortin tulehdukseen, mutta mitään sen ihmeellisempää ei osannut lääkäri sanoa. Sovittiinkin sitten, että jatketaan tutkimuksia seuraavana päivänä.

Aamulla sitten meille soitettiin, että tulisimme käymään uudelleen paikanpäällä. Lääkäri katsoisi ultraäänen avulla vauvan virtsaelimet. Se sujuikin yllättävän helposti ja nopeasti. Mistään ei löytynyt kuitenkaan taaskaan mitään. No, jälleen kerran uudelleen pissanäytteitä. Niin, ja otimme kotonakin yhden pissanäytteen vauvalta sairaalasta saaduilla näytteenottovälineillä. Näissä näytteissä valkosolut olivat hieman enemmän koholla kuin aiemmin, joten lääkäri diagnosoi virtsatietulehduksen vauvallemme. Voi pientä raukkaa! 😢 Apteekin kautta antibioottien hakuun!

Viikon antibioottikuurin aikana muistaakseni taisi olla korkeintaan kahdessa pissavaipassa punaista. Kuurin loputtua parin päivän jälkeen sitten alkoi taas ilmestyä värjäymää vaippaan, joten olimme taas suoraan yhteydessä lasten puolelle. Ja jälleen kerran menimme käymään siellä. Julkisella puolella siis kun kävimme, niin ainahan sitä joutuu jonkin aikaa odottelemaan lääkärille pääsyä. No, taas näytteitä lisää, uudet verikokeet ja uusi lääkäri tekemässä samat tarkistukset kuin kaikki aiemmatkin lääkärit. Missään ei taaskaan mitään poikkeavaa.  Tämä lääkäri sitten mietti, että josko kyseessä olisi esimerkiksi jokin allergia tai suoliston haavauma. Tätä varten sitten hän laittoi lähetteen allergia- ja gastroenterologiapuolelle. Sinne menemme sitten ensi viikolla tutkittavaksi.

Hieman alkaa jo usko loppua, kun missään ei ole mitään vikaa, mutta siltikin värjäymää ilmestyy vaippaan tuon tuostakin. Kuitenkaan vauvan vointi ei ole millään tavalla poikkeava, eikä ole mitenkään kipeän oloinen. Olenkin ryhtynyt itse sitten googlailemaan, mistä tämä voisi johtua. Löysinkin erään mielenkiintoisen tekstin, jossa kerrottiin, että eräät virtsan suolat (mm. fosfaatti) voisivat aiheuttaa punertavuutta. Tästä lukemaan koko teksti: https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00549

Jotenka sitten googlailemaan, että mistäs näitä fosfaatteja sitten tulee. Kolajuomat ja prosessoitu ruoka ainakin oli lähteenä. Pepsiä olin kyllä juonut jonkun verran edeltävinä päivinä, joten voisikohan johtua siitä.. Sen poisjättäminen ei nyt ainakaan tilannetta pahentanut, ja hetkeksi jopa näytti, että helpottui kokonaan. Mutta sitten taas yhtenä aamuna oli värjäymää. Ja se ei voinut johtua Pepsistä. Eli ollaan sittenkin takaisin lähtöruudussa. 😞 

Ensi viikolla meillä on kuitenkin aika sinne allergia- ja gastropuolelle. Jospa siellä saataisiin hieman apuja asiaan. Onneksi kuitenkaan tämä ei tunnu olevan vauvalle ongelma millään tavalla. Hän ei käyttäydy mitenkään eri tavalla, oli vaipassa punaista tai ei. Toivottavasti olisi vaan ohimenevää.