Vauvamasun kasvamismietteitä

Taaksepäin kallistunut kohtu.. Millainenkohan vauvamasu mulle sitten kehittyy?

Tässä odotellessa ehtii miettimään ja googlettamaan kaikenlaista. Muistan joskus kuulleeni gynekologiltani, että minulla olisi taaksepäin kallistunut kohtu. Tästä tilanteesta on todella todella kauan aikaa, mutta jostain syystä muistan tämän silti. En tiedä vaikuttako tämä mihinkään loppupeleissä, mutta olen miettinyt ja tutkinut asiaa.

Googlettaminen lähti siitä, kun katselin Facebookin Naistenhuone-ryhmästä aivan ihania vauvamasuja. Oli erikokoisia naisia ja heillä oli erikokoisia masuja, vaikka raskausviikot olivat aikalailla samat. Siitä sain idean. Googlehan aina tietää kaiken, niin nyt voisin selvittää, millaisenkohan vauvamasun minä saisin.

Kuvia katsellessa kiinnitin huomiota niihin järkytttttävän isoihin vauvamasuihin. Ovat ihan jäätävän isoja. Sellaista en itselleni haluaisi, mutta siihen tuskin voi itse vaikuttaa. Googlettelin sitten, että mitenköhön mahtaa vaikuttaa vauvamasun kasvuun, kun minulla on lyhyt selkä ja vieläpä se  taaksepäin kallistunut kohtu. Suoraa vastausta ei toki Googlesta löytynyt, joten arvailuksi menee.

Googlen mukaan pitkän selän omaavilla naisilla vauvalla on masussa tilaa kasvaa, sillä se kasvaa ylöspäin. Lyhytselkäisillä taas sitten ei ole niin paljoa tilaa kasvaa ylöspäin, joten vauvamasu alkaa kasvaa ulospäin. Pitäkää sitten mielessä, että en ole ammattilainen, enkä ole ikinä kasvattanut vauvamasua, joten varmaa tämä tieto ei todellakaan ole. Pohjautuu vain googen antamiin tietoihin sekä maalaisjärkeen. :D

Itselläni on siis lyhyt selkä. Eli uskoisin että vauvamasu alkaa näkyä nopeasti. Ja varmasti kasvaisi myös isoksi. MUTTA. Minulla ilmeisesti on taaksepäin kallistunut kohtu, joka taas sitte googlen mukaan kasvaa alkuun selkää kohden ja siksi ei näy nopeasti ja masu jäisi myös pieneksi. Eli… Mitenköhän tämän nyt ottaisi.. Ehkä alan uskomaan, että masuni tulee näkyviin vasta tosi myöhään ja ei tule kasvamaan ulospäin kovinkaan isoksi. Haluaisin toki että se alkaisi näkyä nopeasti. Toiveenani olisi, että näkyisi nopeasti, mutta ei kasvaisi liian isoksi. 😊

Tai sitten vauvamasu tulee näkyviin vasta tooooosi myöhään ja siitä tulee ihan jäätävän iso. :D Spekulointia... Arvailua... Haaveilua..  😊

Luin myös että taaksepäin kallellaan oleva kohtu vaikeuttaisi raskaaksi tulemista. Ja etenkin munasolun kiinnittymistä. Luin jotain, että kun hedelmöittynyt munasolu kiinnittyy normaalisti, se kiinnittyisi kohdun takaseinämään, jotta se on siellä turvassa mahdollisimman hyvin. Taaksepäin kallistuneessa kohdussa munasolu kiinnittyisikin usein etuseinään, jolloin se ei olisi niin turvassa eikä myöskään kiinnittyminen kovinkaan helposti välttämättä onnistuisi. Seuraavalla sivustolla kumottiin koko väite ja sanottiin ettei kohdun asennolla olisi väliä.

Foorumeita lueskelin myös (erittäin järkevää, tiedän :D ) ja siellä ei kyllä suuremmin tuntunut kenelläkään olevan ongelmia taaksepäin kallistuneen kohtunsa kanssa. Osa kertoi että masu alkaa näkyä vasta myöhään ja osa kertoo että olisi ollut iso maha ja näkynyt tosi aikaisin. Eli tulkitseppa siitä taas sitten. :D

Ehkä tulin nyt siihen lopputulokseen, että vauvamasun kokoa ja sen näkyviintulemista ei voi liiakseen kyllä ainakaan google osata kertoa. Ja varmasti eri ihmisillä näkyy ja tuntuu eri tavoin. Joten turha googlettelu ja turhaa spekulointia. Mutta voi kai sitä aikansa näinkin kuluttaa. :D

Oikeasti olen erittäin kiinnostunut ihmisen anatomiasta, noin niin kuin yleensäkin enkä vain tässä vauvahuuruissani. Kirjahyllyssäni on kymmenittäin kirjoja anatomiasta. Niistä löytyy, yllättävää kyllä, paremmin ja helpommin tietoa, kuin googlesta. Riippuen toki asiasta. Siksi tykkäänkin selailla kirjoja ja lueskella ja opetella uutta asiaa ennemmin kirjoista kuin googlesta. Ja toki lähteenäkin tietokirjat lienee hieman luotettavampia kuin google. Kiinnostukseni vuoksi varmaan haluankin perehtyä kaikkeen pieneenkin yksityiskohtaan niin tarkasti. Jos tästä nyt joskus tulen raskaaksi, niin ehdin varmasti oppimaan todella mielenkiintoisia asioita ihmisen anatomiasta, kun kerran näin aktiivisesti näitä turhanpäiväisyyksiäkin googlettelen ja tutkailen. :D

          *   *   *   *   *   *

Tikuttamastani ovulaatiosta on nyt kulunut kuusi päivää. Tämä odotteleminen on niin hankalaa.. Etenkin kun erittäin herkkä raskaustesti odottelee jo kaapissa...  😉 En vaan niin millään malttaisi odottaa. Laskin eilen illalla miehelleni, että montako yötä vielä pitää nukkua, että pääsen tekemään raskaustestin.. :D Onneksi mieheni ymmärtää mun huuruilut ja on tukena mun hössöttämisessä. Enää kuusi yötä... ♡

OVULAATIO BONGATTU

Hih, lopultakin. 

Tein ovulaatiotestin maanantaina, ja siihen ilmeistyi kaksi viivaa. Testiviiva oli kuitenkin vielä aavistuksen haaleamman värinen kuin kontrolliviiva, joten laskettanee negatiiviseksi vielä. Mutta se viiva oli tummin, mitä minulla on nyt ollut. Joten näytin testin miehelleni ja sanoin: "kato kato kato, tää on jo näin tumma, ihan melkein samanvärinen kuin tuo kontrolliviiva". No mieheni ei ehkä vielä ihan näin innoissaan ole näistä ovulaatiotesteistä, niin hän sitten palautti minut maanpinnalle ja sanoi, että ei tuo kyllä silti vielä positiivinen ole. Mutta, better safe than sorry. 😉

Seuraavana päivänä sitten itse olin menossa vasta iltavuoroon töihin ja mieheni oli aamuvuorossa. Tein testin juuri ennen kuin mieheni tuli töistä. Heti, kun laskin testin pöydälle tekeytymään, se alkoi muodostaa viivoja kaksin kappalein. Jotenkin tosi nopeasti alkoi tapahtumaan. No, hetken päästä tulin katsomaan testiä ja se olikin erittäin vahvasti positiivinen. Mitä tekee tämä AIKUINEN, ihan melkein kolmenkymmenen oleva nainen? Alkaa hihkua ja pomppia ilosta ja innostuksesta, ihan kuin pikkulapsi. 😀 Miehelleni toki kerroin vain "pienesti hihkaisseeni onnesta".. Kai se meni miehelleni läpi. 😉

Sitten se piinallinen 15min odottelu, että mieheni pääsee kotiin.. Ravasin ympäri taloa ja odottelin........... kaaaaaaaaaauan.....

Positiivinen ovulaatiotesti :)

Huh, lopulta hän tuli kotiin ja sitten innosta hihkuen vedin mieheni ensin vessaan tulkitsemaan testiä. "No tuo on nyt jo ihan selkeä positiivinen". JES!!! Sitten vaan hommiin ja toivotaan että lykästää tästä kierrosta. 💗 Voin kertoa, tuntui hieman väärältä olla töissä sitten loppuillan. :D 

Seuraavana päivänä testailin myös ja edelleen vahva plussa aamulla. Siinä sitten vapaapäivän kunniaksi kävin ystäväni luona kahvilla ja päädyimmekin katselemaan hänen vauvamasukuviaan muutaman vuoden takaa. Oih, kun en millään malttaisi odotella enää. Voisipa raskaaksi tulla vain sormia napsauttamalla. :D

Myöhemmin samana päivänä tein vielä uuden ovulaatiotestin. Se näytti sitten jo negatiivista. Ja uskoakseni, näinhän sen kuuluisikin olla. Testipakkauksesta vielä luin sadannen kerran ohjeita ja siinä sanottiin, että paras mahdollisuus tulla raskaaksi on silloin, kun yhdyntä on ajoitettu vähän ennen ovulaatiota ja vähän jälkeen. Onneksi otettiin varman päälle. 😉

Greippimehua, nams :)

Tässä kierrossa on kyllä nyt sitten otettu käyttöön kaikki tuntemani vippaskonstit, vaikka tuskin olisi ollut tarve. :D Greippimehua olen juonut nyt joka aamu ihan viime kierron lopusta asti. Ja tähän väliin pieni vinkki: greippimehu löytyy kaupan kylmähyllyltä! Etsimme mieheni kanssa useat kaupat läpi. Kaikki tämän ja lähialueen cittareiden ja prismojen mehuhyllyt koluttiin läpi monta kertaa tuloksetta. Kunnes vahingossa cittarissa ollessani päädyin kylmähyllylle, jossa on mehuja. Sieltä sitten löytyi greippimehua vaikka minkälaisissa purkeissa. Olispa älynnyt aiemmin, niin ei olisi tarvinnut niin montaa kauppaa kiertää. Nyt kun tietää, mistä sitä lähteä kaupasta hakemaan, niin löytyyhän sitä nyt ihan joka kaupasta melkein. :D Mutta olen rakastunut greippimehun makuun. Ainakin tämä käyttämäni Tropicana-mehu on aivan taivaallisen hyvää.  

Jalat ylös ;)

No, greippimehun lisäksi olen myös etenkin näin ovulaation ympärillä jäänyt yhdynnän jälkeen hetkeksi makoilemaan sängylle jalat kattoa kohden. Liekö tälläkään oikeasti yhtään mitään virkaa asian edesauttamisessa, mutta kokeiltu on sekin. :D Eli voin huokaista helpotuksesta, tällä kierrolla olen tehnyt kaikkeni. Ei olla kyllä jätetty nyt yhtään kiveä kääntämättä tämän asian suhteen. Nyt voidaan sitten vaan odotella pari viikkoa sormet ja varpaat ristissä. 💗

O
D
O
T
E
L
L
A
A
N
.
.
.
.
.

Kauhukuvien maalailua ovulaatiota odotellessa

Välillä sitä miettii kaikenlaista, etenkin iltasin. Tulee mieleen kauhukuvia siitä, että jos en voisikaan saada lapsia. Kaikkialla sanotaan, että ei saisi stressata asiasta vaan yrittää vaan rauhassa "tulee kun on tullakseen" -asenteella. Toisaalta taas luin jostain, että kolmenkymmenen ikävuoden lähestyessä ei pitäisi enää odotella niin kauaa ennen kuin käy tarkistuttamassa, onhan kaikki varmasti kunnossa. Jossain puhuttiin kolmen kuukauden yrittämisestä. Toisaalla taas neuvottiin yrittämään rauhassa ensin vuosi, ennen kuin hakee neuvoja. Mutta entäs sitten, kun kyseessä on maailman eniten kaikkimullehetinyt-ihminen, joka ei vain kestä odottamista ja epätietoisuutta? :D

Alkaa pelottaa, että olenkohan sittenkin jo liian vanha saamaan lapsia (Turhaa tässä vaiheessa vielä, tiedän). Tiedän ja ymmärrän (mutta en sisäistä), että vasta noin 35 ikävuoden jälkeen voi alkaa oikeasti jo olemaan hankalaa raskautua nopeasti. Mutta kauhukertomuksia olen lukenut paljon. Luin jostain artikkelista, että kolmenkymmenen iässä mahdollisuus tulla raskaaksi yhdestä kierrosta olisi enää joku 17%. Siitä sitten vanhempana vielä mahdollisuudet pienenee luonnollisesti koko ajan. Tuntuu pahalta ajatella, että entä jos olenkin vain armottomasti liian myöhässä asian suhteen. Jos ”parhaat päiväni” ovatkin jo menneet. Mieheni onneksi taas yrittää takoa järkeä päähäni tämän asian suhteen. Osaispa vaan höllätä vähän. :D Mutta toivottavasti tämä alkuvillitys pian laantuu, ettei tarvisi ihan koko aikaa olla asiaa miettimässä. Pitänee keksiä jotain muuta, josta voisin innostua, jotta vähän laantuisi tämä vauvahuuruilu.

Onhan tämä oikeasti ihan järjetöntä tässä vaiheessa jo stressailla asiasta. :D Mutta toivon ja uskon että en ole ainoa, joka omaa tällaisen ärsyttävän ominaisuuden, että kaikki pitää saada ihan heti, mielellään eilen. Ja uskon, että löytyy muitakin, jotka eivät meinaa housuissaan pysyä, kun ovat tehneet päätöksen jättää pillerit pois ja yrittää tulla raskaaksi. Itse en kovin montaa blogia löytänyt, jotka koskisivat tällaista yleistä vauvahössötystä. Suurin osa blogeista oli juurikin tilanteesta, jossa käydään läpi mm. lapsettomuushoitoja tms. Halusin alkaa kirjoittamaan tätä blogia siksi, että jos joku muukin osaisi samaistua tilanteeseeni. Uskoisin ja luulisin siis (tai ainakin haluan uskoa) että olen vielä täysin kykeneväinen saamaan lapsia ihan luonnollisesti. Onnellisessa asemassahan varmasti sitten olen, jos näin on. Toki, jos jossain vaiheessa paljastuukin, että omallakin kohdallani joudutaan aloittamaan joitain hedelmöityshoitoja, niin varmastihan tämä blogi sitten siihen kääntyy. Mutta toistaiseksi erittäin vahva luotto siihen, että homma hoitunee luonnollisesti. Haluan vaan purkaa tätä innostustani johonkin. :D 

Haluan avata hieman, että mistä tulee blogini nimi ”vauvahuuruilua”.. No, tässä innostuksissani kun olen miehelleni vauvajuttuja höpötellyt ja ollaan asioita yhdessä haaveiltu ja ajateltu, tuntuu välillä itsestäni kuin leijuisi jossain rakkauspilvellä. ❤️ Sitten mieheni kanssa joskus viesteiltiin, kun oltiin töissä ja jotain vauvajuttuja juteltiin, niin kerroin sit miehelleni että "olen taas ihan vauvahuuruissa". Se sana tuntui siihen hetkeen sopivan erittäin ihanasti. Sitten keksinkin, että jos alkaisin blogia kirjoittelemaan, niin nimi blogille olisi jo valmiina. Ja siitähän se ajatus sitten lähti. 😊

Nyt jatkan ovulaation metsästystä, mikä on ihan todella turhaa edelleen, tiedän, mutta haluan itse varmistua siitä, että ovuloin varmasti. Helpottaa omaa hössöttämistäni ja panikoimistani, kun tiedän, että ainakin joku osa minusta toimii. 😊  Palaan asiaan taas seuraavan kauhukuvan tullessa mieleeni. :D



ps. Tämän blogin ei sitten todellakaan ole tarkoitus olla mitenkään tosissaan otettava. Välillä ihan itseänikin naurattaa tämä oma hössöttämiseni ja panikointi asioista, joita ei välttämättä edes tule ikinä tapahtumaan. Mutta tämä blogi on itselleni kuitenkin päiväkirjan tyylistä terapiaa. Helpottaa odottelua, kun voi johonkin purkaa omia mietteitä ja ajatuksia. 😊

Sukupuolitoiveita ja nimiehdotuksia

Tämän raskaustestin jälkeen sitten jäin odottelemaan menkkoja. Ensimmäiset ns. oikeat menkat sitten pillereiden lopettamisen jälkeen. Luulin joutuvani odottelemaan vaikka kuinka kauan. Lupasin itselleni, että jos loppuviikkoon mennessä ei alkais menkat, saisin tehdä uuden raskaustestin. Tässä vaiheessa ei siis ollut menkat vielä edes myöhässä tai mitään, kunhan vaan turhaan hätäilin ja stressasin aikani kuluksi. :D Menkat alkoi onnekseni jo nopeampaa, kuin ehdin edes alkaa stressaamaan ja odottelemaan. Helpotuksekseni edes joku asia tapahtui nopeasti. :D

Sitten pääseekin merkkailemaan taas niihin miljooniin sovelluksiin päivämäärät ylös ja ne kertovat mulle sitten taas uuden ovulaatioajankohdan. Nyt päätin, että aion ”tikuttaa” koko kierron ajan siihen asti, että oikeasti ovuloin. Ja koska en ole mitenkään kärsivällinen, niin aloitin tikuttamisen jo heti, kun menkat loppuivat. Paras olla ajoissa tällä kertaa. :D

Ensimmäinen tikku näytti luonnollisestikin negatiivista, onhan se nyt aika sanomattakin selvää, että ovulaatio ei ole kovin todennäköinen vielä esim. viidennellä kiertopäivällä, mutta tulipahan testattua. :D Nyt sitten vain odotellaan seuraavaan päivään, että voin testata uudestaan. :D

Uskoisin, että kaikkeni tässä olen kyllä kuitenkin antanut ja paljon tämän enempää ei kyllä tarvisi tehdäkkään. Liikaahan tämäkin on, siihen nähden, että olen kuitenkin ollut reilu kuukauden vasta ilman pillereitä. Mutta haluan silti yrittää tosissani. Oon just niitä ihmisiä, jotka aloittaa kaikki asiat innostuksen puuskassa täysillä, ja sitten muutaman viikon jälkeen tylsistyy ja vaihtaa innostuksen kohdetta.

Olen ottanut käyttöön kaikki maailman vippaskonstit sekä lukenut niiiiiiin paljon asioita ja artikkeleita, että tuskin olen ikinä näin paljoa mihinkään asiaan panostanut. Yrittämisen puutteesta ei siis ainakaan voi syyttää. :D Nyt vaan täytyy toivoa, että tämä raskaus tapahtuisi mahdollisimman nopeasti, etten ehdi kuolla tähän stressin määrään. :D

Onneksi mieheni on myös aika mukana näissä mun vauvahuuruiluissa. Ollaan yhdessä mietitty jo nimiä tuleville mukuloillemme. Haluttaisiin jotain hieman omaperäisempiä nimiä, ei mitään perus Sirkkoja ja Mikkoja. Kirjoittelin listaa nimistä ja sitten sohvalla istuskellessa käytiin erilaisia nimiyhdistelmiä yhdessä läpi. Sitten jotain leffaa katsottaessa se yhtäkkiä iski. Ehdotin tätä erästä nimiyhdistelmää miehelleni ja hän hiljeni ja katsoi mua. Siitä tiedettiin, että jes, tämä se on! Nyt on tytölle nimi jo valmiina ja se on maailman kaunein. Pojallekkin ollaan toinen nimi jo päätetty, mutta toista nimeä pitää vielä vähän hioa.

Alkuun mietittiin, että haluttais eka saada poika. Googlettelinkin (no tottakai, koska miksi en olis googlaillut :D ) netistä ohjeita, miten tehdään poikavauva. Kirves sängyn alla ja miehellä karvalakki päässä, niin pitäisi tulla poika. Heh, no ihan näin pitkälle me ei tätä pojantekosuunnitelmaa kuitenkaan viety. Mutta lueskeltiin (lue: minä luin, mieheni joutui kuuntelemaan) että ruokavaliolla voisi olla merkitystä. Jos nainen syö paljon kaliumpitoista ravintoa, poika voisi olla mahdollinen. Siispä suunnattiin kauppaan ostamaan kaliumia, eli minun tapauksessani banaania, avokadoa, ruisleipää ja porkkanaa. Olenkin nyt aika lailla päivittäin syönyt ruisleipää, liekkö sillä sitten loppupeleissä oikeasti merkitystä. Mieheni tuokin kaupasta aina automaattisesti meille ”pojantekoleipää”. Hellyyttävää 😊❤️

Ilmeisesti poikasiittiöt elävät lyhyemmän aikaa kuin tyttösiittiöt. Usealla sivulla neuvottiinkin sijoittamaan yhdyntä mahdollisimman lähelle ovulaatiota. Ja puhuttiin myös erilaisista asennoista, joilla voisi saada siittiöt paremmin uimaan oikeaan paikkaan. Poikaa tehdessä olisi kuulemma tärkeää saada siittiöt mahdollisimman nopeasti munasolun luo, koska poikasiittiöt eivät elä kuin hetken. Liekkö tähän kuitenkaan uskomista.. No jaa, uskoo ken tahtoo.

Meidän toiveenamme on joka tapauksessa saada vauva, oli se sitten tyttö tai poika. Kumpikaan meistä ei enää osaa sanoa, kumpaa sukupuolta toivoisi lapsen mieluummin olevan, eikä sillä ole väliä. Meille on tärkeintä, että lapsi on terve. 😊 Niin ja minulle on tärkeää, että se hedelmöittyisi mahdollisimman pian. Koska en jaksa odottaa. Yhtään. :D

Hankalaa tästä odottelusta tekee sen, että ollaan pidetty tämä vauvaprojekti kuitenkin vielä salassa ihmisiltä. Yksi ystäväni vain tietää asiasta, ja häneltä olenkin kysellyt erinäisiä neuvoja ja vinkkejä. Mutta vanhemmiltamme haluamme pitää tämän vielä salassa. Halutaan, että tämä asia tulisi heille ihan täysin yllätyksenä.

Ollaan mietitty jo kivoja tapoja, joilla sitten lopulta kerrotaan raskaudesta, kun sen aika on. Minun vanhemmilleni tämä lapsi ei olisi ensimmäinen lapsenlapsi, koska siskollani on kaksi lasta. Mutta mieheni vanhemmille tämä olisi ensimmäinen. Siksi haluttaisiinkin tehdä tästä erittäin mieleenpainuva tilanne tuleville isovanhemmille. Mietittiin aluksi, että jos vietäisiin mieheni vanhemmille ultrasta saatu kuva näytille. Mutta sitten totesimme melkein yhteen ääneen, että eihän me nyt sinne asti malteta odottaa kertomista. Ensimmäinen ultrahan on vasta joskus monen monen viikon päästä. Halutaan kertoa asiasta kuitenkin mahdollisimman pian heti positiivisen raskaustestin jälkeen. Sitten mietittiin, että jos tilaisimme netistä jonkun kivan bodyn, missä lukee tyyliin ”Älä komenna, tai muutan mummolaan!” tjsp. Sellaiset sitten vietäisiin vanhemmillemme.  Mietittiin myös, että leipoisin kakun, jonka päälle tulisi teksti ”1+1=3”. No, onneksi vielä ehtii hetken miettiä keinoja. 😊

Yritän olla erittäin rauhassa tämän vauva-asian suhteen. Kaupassa välillä päädytään vauvanvaateosastolle, mutta toistaiseksi ollaan vaan tyydytty katselemaan. Sovittiin, että yhtään mitään vauvaan liittyvää asiaa ei osteta, ennen kuin olen varmasti raskaana. Mutta.. :D No, käytiin kirpputorilla tässä muutama päivä sitten yhdessä, ja vastaan tuli maailman kaunein valokuvakehys. Sellainen ”My first year”-kehys, mihin voi laittaa 12 kuvaa, joka kuukaudelta oma kuva. Sille ei kyllä voitu sanoa ei. Oli pakko. :D Mutta muuta ei sitten osteta, ennen kuin on varmaa! (Hah, jep jep :D)

Eka "vauvaostos" :)

Toivottavasti tulee pian lisää kerrottavaa ovulaatiotestauksista. 😊

”Minähän en sitten mitään ovulaatiotestejä ala tekemään”

No EMPÄ!

Yritin kovasti miehelleni uskotella, että handlaan tämän rauhallisen etenemisen. Lupasin (tai no ainakin mainitsin, mutta ehkä en nyt suoraan luvannut kuitenkaan :D ) että nämä sovellukset on ainoita, joista tätä ovulaatiota seurailen. En ala turhaan stressaamaan itseäni ja tekemään joka päivä ovulaatiotestejä. Aioin vaan seurailla omia tuntemuksiani ja oman kehon toimintaa, mutta eihän siinä nyt ihan niin sitten käynyt kuitenkaan. :D

Kalenterin mukaan ovulaatio olisi pitänyt sattua eräälle viikonlopulle, mikä sopivasti sattui meille molemmille vuorotyöläisille vapaaksi. No siinä perjantaina yhtäkkiä töissä tuli sellaisia vihlovia kipuja, menkkakipujen tyylisiä vihlaisuja. Tihkuin onnesta, kun ajattelin, että tää on nyt sitä ovulaatiota. En ole kokenut tämmöistä viiteentoista vuoteen, niin en tietenkään sen tarkemmin tiedä, miltä se omassa kehossani tuntuu. Joten oletuksena oli, että kerran Flo-sovellus sitä sanoo, että ovulaatio pitäis nyt olla, ja tällaisia siihen viittaavia vihlaisuja on, niin oletan, että tässä se nyt on. Miehelle sitten innoissani hihkuin, mutta halusin kuitenkin sitten jostain typerästä syystä hakea niitä ovulaatiotikkuja ja varmistaa asian. Perustelin sen miehelleni (ja ehkä myös itselleni) sillä, että koska en ole tätä pillereiden takia aiemmin kokenut, niin haluan varmistua tikuilla. No, mieheni on mun tukena aina pahimmissakin stressitilanteissa, ja varmaan yhtä innoissaan oli hänkin, niin sain hyväksynnän ostaa ovistikkuja. Ostin halvimpia mahdollisia, koska ajattelin, että en kuitenkaan tarvi kun ihan muutaman vaan.

Jep jep.

No, kotiin vauhdilla testaamaan ja hämmästyksekseni tikku näyttikin negatiivista. Mitä…? En ovuloikkaan? Mitä tämä sitten on? 

Useamman päivän tikuttelun jälkeen (negatiivisia joka päivä) googlailin, että mikä homma. Löytyi samoille tikuille hieman erilaiset käyttöohjeet netistä. Pakkauksessa sanottiin, että pitää testata klo 10-20 välisenä aikana, kun sillon LH-pitoisuus nousee eniten ja on helpoiten havaittavissa. Netissä taas luki, että pitäisi aamuvirtsasta tehdä testi. Saman valmistajan samat tikut siis kyseessä. Hämmentävää. No, epätoivoissani välillä kokeilin useampia tikkuja samalle päivälle, toinen aamulla ja toinen päivemmällä. Negatiivisia molemmat. Turhauttavaa…

Joka päivä lueskelen netistä asioita raskauteen ja raskauden yrittämiseen liittyviä asioita. Olen täysin tietoinen siitä, että joka kuukausi ei välttämättä ovulaatiota tule ollenkaan. Joltain keskustelupalstalta luin myös, että nämä käyttämäni tikut olisivat muillakin näyttäneet negatiivista koko ajan, mutta silti olivat tulleet raskaaksi, vaikka ovulaatiota ei tikkuun koskaan piirtynytkään. Mielenkiintoista. Ehkä vika ei olekkaan minussa. Tai entä jos sittenkin on.. No, googlataampa e-pillereiden vaikutus hedelmällisyyteen. Ja oikeestaan, mihin koko e-pillereiden teho edes perustuu..

Olen tutustunut nyt erittäin hyvin naisen anatomiaan ja hormonien toimintaan tässä edellisen kuukauden aikana. :D Jotenkin kaikki tämä erittäin tärkeä tieto on mennyt kouluajoilta ihan ohi. Tai sitten vaan unohtunut, kun ei ole tarvinnut tällaisia asioita miettiä. Mutta nyt tässä e-pillereiden toimintaperiaatetta googlaillessa älysin, että niiden teho perustuu siis siihen, että ne estävät ovulaation käsittääkseni kokonaan. En ole siis viiteentoistavuoteen ovuloinut, niin pitääkö mun nyt ihan kokonaan unohtaa mun vauvahaaveet?! Apua, mitä olenkaan itselleni tehnyt! No, onneksi jatkoin vielä googlailua ja kaikilla lukemillani sivustoilla luki, että e-pillereiden käyttö ei vaikuta hedelmällisyyteen. Haluan nyt uskoa siis siihen.

No, vaikka se ovulaatio jäi kuitenkin tulematta (tai ainakin tikuttamatta), tarpeeksi luettuani alkuraskauden oireita, alkoi minulle ilmaantua ko. oireita. Turvotusta, hassuja vihlaisuja alavatsassa kesken kierron, päänsärkyä, välillä jopa etova olo. En halunnut kuitenkaan uskoa, että olisin raskaana, koska sitten KUN teen negatiivisen raskaustestin, niin empähän putoa niin korkealta. Pessimisti ei pety, vai miten se meni. Kuitenkin päädyin ostamaan raskaustestin, jolla voi testata jo kuusi päivää ennen menkkojen poisjäämistä raskauden. Sitten odoteltiinkin sitä päivää, että tätä testiä voisi käyttää. Toinen puoli minusta oli jo luovuttanut tästä kierrosta raskautumisen mahdollisuuden pois, koska ei sitäkään ovulaatiota ilmennyt. Toinen puoli minusta kuitenkin kaikkine kuviteltujen oireideni kanssa oli ihan varma, että kyllä se nyt tapahtui. Miehelleni kuitenkin itkin, että en uskalla testiä tehdä koska tiedän sen olevan negatiivinen. Hän toki parhaansa mukaan koitti minua lohduttaa ja yritti sanoa, että ei meillä nyt ole mikään kiire asian suhteen. Parasta, kun mies on rauhallinen tämän asian suhteen, kun itse olen ihan päinvastainen. :D

Sitten tuli se testipäivä. Aamulla herättyäni olin niin väsynyt, niin ajattelin, että ei se negatiivinen tunnu nyt niin pahalta, kun ei jaksa stressata. Jännitin ihan hulluna sitä testiä kuitenkin. Jouduin vessassa odotellessani laittamaan silmät kiinni, etten vahingossa vilkaise tulosta ennen kuin se on valmis. :D No, sitten katsoin tuloksen ja pettymyshän se oli, kun negatiivista näytti. Arvasinhan minä tämän ja olin jo luovuttanut muutenkin tämän kierron suhteen. Ajattelin että en asiaa sen enempää pohdi vaan keksitään vaan miehen kanssa jotain kivaa tekemistä tälle päivälle.

Illalla se sitten iski. Ajatus siitä, että entä jos en voikkaan saada lapsia. Jos pillereiden syöminen sittenkin on vaikuttanut siten, että en vaan enää ovuloi. Ikinä. Maailman ärsyttävintä olla tällainen kaikkimullehetinyt-ihminen… Jos asiat ei tapahdu heti, oon heti valmis heittämään kirveen kaivoon. Niiiiiiin turhauttavaa. Onneksi on mies, joka ymmärtää mua ja lohdutaa ja palauttaa aina maanpinnalle. Muistuttelee, että olen jättänyt pillerit pois vasta alle kuukausi sitten, että ei mitään hätää. :D Voisimpa uskoa. :D Oon vähän kateellinen tuollaiselle rauhallisuudelle ja ”kyllä se tästä”-asenteelle. Oispa mullakin. :D

Äh, odottavan aika on pitkä. Ja odottamista odottavan aika vielä pidempi. Tai jotai semmosta. :D Ei auta, kun odotella vaan.

t. Hätähousu

Hei! 😊

Jännittää aloittaa blogin kirjoittaminen. Oon niin vauvahuuruissani, että jauhan vaan koko ajan kotonakin miehelleni jotain vauvajuttuja. Ehkä parempi alkaa kirjoittamaan blogia, niin saan kaikki asiani sanottua ja mieheni ehtii tekemään muutakin, kun kuuntelemaan vauvahorinoita. :D Blogin aiheena on siis raskauden yrittäminen ja sitten kun tärppää, niin raskauden eteneminen ja vauva-arki. 

Kerron tässä alkuun vähän itsestäni, vaikkakin aika anonyymisti yritän tätä blogia pitää. Eli ikää mulla on jo lähemmäs kolmekymmentä. Siksi kai nämä hormonit tässä jo huuteleekin vauvan perään. Teen melko fyysistä työtä, keittiöalalla. Koko ajan ollaan jalkojen päällä ja menoa ja meninkiä on riittämiin. Asutaan avopuolisoni ja lemmikkiemme kanssa rivitalossa, jossa olisi kyllä ihan hyvin tilaa myös tälle pienelle nyytille, jota tässä kovasti yritetään saada alulle. 😊

Oon kai aina ollut melko lapsirakas. Lähestulkoon kaikilla ystävilläni on jo lapsia, joten alkaa tässä pikku hiljaa omatkin hormonit hyrräämään. Ollaan mieheni kanssa puhuttu lapsista jo kauan. Tämä meidän vauvantekopäätös lähti kuitenkin loppupeleissä ehkä enemmän miehestäni kuin minusta. Oltiin puhuttu asiasta jo pitkään. Mieheni on jo jonkun aikaa sanonut olevansa valmis, mutta itse olen jotenkin himmaillut asian suhteen. Nyt tässä eräs ilta sitten päätimme, että kyllä nyt on sopiva hetki aloittaa vauvaprojekti. Minulla oli käytössä ehkäisypillerit, joita olen syönyt jo viitisentoista vuotta. Päätettiin, että tämän liuskan jälkeen lopetan niiden syönnin ja edetään rauhassa asian suhteen. PYH!

Olen varmaan maailman eniten kaikkimullehetinyt-ihminen. Eli tämä rauhassa eteneminen ei todellakaan minulta onnistu. Olen myös erittäin kova stressaamaan joka asiasta. Saapa siis nähdä, mitä tästä nyt tulee. Usealla nettisivulla mainitaan, että stressi saattaa osiltaan heikentää lapsensaantimahdollisuutta. Mutta minkäs teet, kun tahtoisin oman lapsen heti, mielellään eilen.:D

No, söin kuitenkin muutaman päivän vielä pillereitä, kun olin päättänyt, että tämä liuska loppuun. Mieheni kyllä vähän ihmetteli, että miksi ne pitää syödä loppuun kun ne voisi ihan hyvin jättää pois jo heti. Ihmettelin toki omaa valintaani vähän itsekkin, mutta perustelin sen sillä, että ei mene sitten kierto ihan niin kamalan sekaisin. Sitten kävin ystäväni luona kylässä, jolle sitten tohkeissani kerroin suunnitelmani ja hihkuin onnesta. Hän sanoi myös, että voisin kyllä jättää pillerit pois ihan heti. Kierto menee sekaisin joka tapauksessa, joten mitä väliä. No niimpä! Sitten tohkeissani kotiin ja kerroin miehelleni, että jätän ne pillerit nyt pois. Tuntui maailman parhaimmalta ratkaisulta ikinä. 😊

Kuten tuossa jo aiemmin kerroin, olen syönyt pillereitä noin viitisentoista vuotta. Koko aikuisikäni olen käyttänyt pillereitä, joten oikeasti minulla ei ole pienintäkään hajua omasta luonnollisesta kierrostani tai edes siitä, millainen hirviö minusta tulee, kun pillerit jää pois. :D Tätä jäämme nyt mielenkiinnolla odottamaan.

No, se ”tulee kun on tullakseen”-asenne lensi romukoppaan ihan samantien seuraavana päivänä. Latasin puhelimeen jotain miljoona eri sovellusta, jotka laskee mulle ovulaation ja hedelmällisimmät päivät. Tohkeissani jopa juoksin apteekkiin hakemaan ”mammavitamiineja”, kun pitäähän sitä nyt valmistautua. 😊 Hain myös apteekista kirjasen, missä kerrotaan paljon kaikkea tärkeää tietoa hedelmöittymisestä, odotuksesta ja lapsen kasvusta. Jännää. Oon selaillut läpi sen kirjan jo varmaan sata kertaa ja antanut miehellenikin pakolliseksi vessalukemiseksi sen kirjasen. Liekköhän lukenut…? :D

Sitten alkoi se ekojen menkkojen odotus, jotta pääsisin kirjaamaan ne näihin kaikkiin miljoonaan sovellukseen, jotta ne voisi laskea mun ovulaation. Ikinä en ole menkkoja niin kuumeisesti odotellut. Hassua, miten nelisen päivää voikaan tuntua niin uskomattoman pitkältä ajalta. No, tuli ne sitten onneksi sieltä ja sitten alettiinkin seurailemaan kalenterista tarkkoja päiviä ovulaatiolle. Kyllähän minä sisimmissäni tiesin, että eihän nyt mikään puhelimen sovellus voi minun ovulaatioita ja elimistön toimintoja suoraan ihan täysin tietää mitenkään, mutta silti uskoin sokeasti näihin päiviin. :D

Seuraavat päiväni kuluivatkin näitä eri sovelluksia selaillessa ja kaikenmaailman blogeja ja tekstejä lukiessa. Minusta on ihana lukea muiden blogeja samanlaisista tilanteista. Antaa vähän vertaistukea, kun asiasta ei muuten vielä kovin kehtaa ihmisille huudella. Erittäin mielenkiintoisia hetkiä varmasti luvassa. Kunhan nyt vain malttaisin edetä rauhassa.

No, ei tule onnistumaan. :D Mutta aina voi yrittää.

Seuraavassa tekstissäni kerronkin sitten lisää tämän ovulaation metsästämisestä ja asioiden etenemisestä. 😊

terkuin Hieman höpsähtänyt vauvahuuruilija 😊