Välillä sitä miettii kaikenlaista, etenkin iltasin. Tulee mieleen kauhukuvia siitä, että jos en voisikaan saada lapsia. Kaikkialla sanotaan, että ei saisi stressata asiasta vaan yrittää vaan rauhassa "tulee kun on tullakseen" -asenteella. Toisaalta taas luin jostain, että kolmenkymmenen ikävuoden lähestyessä ei pitäisi enää odotella niin kauaa ennen kuin käy tarkistuttamassa, onhan kaikki varmasti kunnossa. Jossain puhuttiin kolmen kuukauden yrittämisestä. Toisaalla taas neuvottiin yrittämään rauhassa ensin vuosi, ennen kuin hakee neuvoja. Mutta entäs sitten, kun kyseessä on maailman eniten kaikkimullehetinyt-ihminen, joka ei vain kestä odottamista ja epätietoisuutta? :D
Alkaa pelottaa, että olenkohan sittenkin jo liian vanha saamaan lapsia (Turhaa tässä vaiheessa vielä, tiedän). Tiedän ja ymmärrän (mutta en sisäistä), että vasta noin 35 ikävuoden jälkeen voi alkaa oikeasti jo olemaan hankalaa raskautua nopeasti. Mutta kauhukertomuksia olen lukenut paljon. Luin jostain artikkelista, että kolmenkymmenen iässä mahdollisuus tulla raskaaksi yhdestä kierrosta olisi enää joku 17%. Siitä sitten vanhempana vielä mahdollisuudet pienenee luonnollisesti koko ajan. Tuntuu pahalta ajatella, että entä jos olenkin vain armottomasti liian myöhässä asian suhteen. Jos ”parhaat päiväni” ovatkin jo menneet. Mieheni onneksi taas yrittää takoa järkeä päähäni tämän asian suhteen. Osaispa vaan höllätä vähän. :D Mutta toivottavasti tämä alkuvillitys pian laantuu, ettei tarvisi ihan koko aikaa olla asiaa miettimässä. Pitänee keksiä jotain muuta, josta voisin innostua, jotta vähän laantuisi tämä vauvahuuruilu.
Onhan tämä oikeasti ihan järjetöntä tässä vaiheessa jo stressailla asiasta. :D Mutta toivon ja uskon että en ole ainoa, joka omaa tällaisen ärsyttävän ominaisuuden, että kaikki pitää saada ihan heti, mielellään eilen. Ja uskon, että löytyy muitakin, jotka eivät meinaa housuissaan pysyä, kun ovat tehneet päätöksen jättää pillerit pois ja yrittää tulla raskaaksi. Itse en kovin montaa blogia löytänyt, jotka koskisivat tällaista yleistä vauvahössötystä. Suurin osa blogeista oli juurikin tilanteesta, jossa käydään läpi mm. lapsettomuushoitoja tms. Halusin alkaa kirjoittamaan tätä blogia siksi, että jos joku muukin osaisi samaistua tilanteeseeni. Uskoisin ja luulisin siis (tai ainakin haluan uskoa) että olen vielä täysin kykeneväinen saamaan lapsia ihan luonnollisesti. Onnellisessa asemassahan varmasti sitten olen, jos näin on. Toki, jos jossain vaiheessa paljastuukin, että omallakin kohdallani joudutaan aloittamaan joitain hedelmöityshoitoja, niin varmastihan tämä blogi sitten siihen kääntyy. Mutta toistaiseksi erittäin vahva luotto siihen, että homma hoitunee luonnollisesti. Haluan vaan purkaa tätä innostustani johonkin. :D
Alkaa pelottaa, että olenkohan sittenkin jo liian vanha saamaan lapsia (Turhaa tässä vaiheessa vielä, tiedän). Tiedän ja ymmärrän (mutta en sisäistä), että vasta noin 35 ikävuoden jälkeen voi alkaa oikeasti jo olemaan hankalaa raskautua nopeasti. Mutta kauhukertomuksia olen lukenut paljon. Luin jostain artikkelista, että kolmenkymmenen iässä mahdollisuus tulla raskaaksi yhdestä kierrosta olisi enää joku 17%. Siitä sitten vanhempana vielä mahdollisuudet pienenee luonnollisesti koko ajan. Tuntuu pahalta ajatella, että entä jos olenkin vain armottomasti liian myöhässä asian suhteen. Jos ”parhaat päiväni” ovatkin jo menneet. Mieheni onneksi taas yrittää takoa järkeä päähäni tämän asian suhteen. Osaispa vaan höllätä vähän. :D Mutta toivottavasti tämä alkuvillitys pian laantuu, ettei tarvisi ihan koko aikaa olla asiaa miettimässä. Pitänee keksiä jotain muuta, josta voisin innostua, jotta vähän laantuisi tämä vauvahuuruilu.
Onhan tämä oikeasti ihan järjetöntä tässä vaiheessa jo stressailla asiasta. :D Mutta toivon ja uskon että en ole ainoa, joka omaa tällaisen ärsyttävän ominaisuuden, että kaikki pitää saada ihan heti, mielellään eilen. Ja uskon, että löytyy muitakin, jotka eivät meinaa housuissaan pysyä, kun ovat tehneet päätöksen jättää pillerit pois ja yrittää tulla raskaaksi. Itse en kovin montaa blogia löytänyt, jotka koskisivat tällaista yleistä vauvahössötystä. Suurin osa blogeista oli juurikin tilanteesta, jossa käydään läpi mm. lapsettomuushoitoja tms. Halusin alkaa kirjoittamaan tätä blogia siksi, että jos joku muukin osaisi samaistua tilanteeseeni. Uskoisin ja luulisin siis (tai ainakin haluan uskoa) että olen vielä täysin kykeneväinen saamaan lapsia ihan luonnollisesti. Onnellisessa asemassahan varmasti sitten olen, jos näin on. Toki, jos jossain vaiheessa paljastuukin, että omallakin kohdallani joudutaan aloittamaan joitain hedelmöityshoitoja, niin varmastihan tämä blogi sitten siihen kääntyy. Mutta toistaiseksi erittäin vahva luotto siihen, että homma hoitunee luonnollisesti. Haluan vaan purkaa tätä innostustani johonkin. :D
Haluan avata hieman, että mistä tulee blogini nimi ”vauvahuuruilua”.. No, tässä innostuksissani kun olen miehelleni vauvajuttuja höpötellyt ja ollaan asioita yhdessä haaveiltu ja ajateltu, tuntuu välillä itsestäni kuin leijuisi jossain rakkauspilvellä. ❤️ Sitten mieheni kanssa joskus viesteiltiin, kun oltiin töissä ja jotain vauvajuttuja juteltiin, niin kerroin sit miehelleni että "olen taas ihan vauvahuuruissa". Se sana tuntui siihen hetkeen sopivan erittäin ihanasti. Sitten keksinkin, että jos alkaisin blogia kirjoittelemaan, niin nimi blogille olisi jo valmiina. Ja siitähän se ajatus sitten lähti. 😊
Nyt jatkan ovulaation metsästystä, mikä on ihan todella turhaa edelleen, tiedän, mutta haluan itse varmistua siitä, että ovuloin varmasti. Helpottaa omaa hössöttämistäni ja panikoimistani, kun tiedän, että ainakin joku osa minusta toimii. 😊 Palaan asiaan taas seuraavan kauhukuvan tullessa mieleeni. :D
ps. Tämän blogin ei sitten todellakaan ole tarkoitus olla mitenkään tosissaan otettava. Välillä ihan itseänikin naurattaa tämä oma hössöttämiseni ja panikointi asioista, joita ei välttämättä edes tule ikinä tapahtumaan. Mutta tämä blogi on itselleni kuitenkin päiväkirjan tyylistä terapiaa. Helpottaa odottelua, kun voi johonkin purkaa omia mietteitä ja ajatuksia. 😊
Nyt jatkan ovulaation metsästystä, mikä on ihan todella turhaa edelleen, tiedän, mutta haluan itse varmistua siitä, että ovuloin varmasti. Helpottaa omaa hössöttämistäni ja panikoimistani, kun tiedän, että ainakin joku osa minusta toimii. 😊 Palaan asiaan taas seuraavan kauhukuvan tullessa mieleeni. :D
ps. Tämän blogin ei sitten todellakaan ole tarkoitus olla mitenkään tosissaan otettava. Välillä ihan itseänikin naurattaa tämä oma hössöttämiseni ja panikointi asioista, joita ei välttämättä edes tule ikinä tapahtumaan. Mutta tämä blogi on itselleni kuitenkin päiväkirjan tyylistä terapiaa. Helpottaa odottelua, kun voi johonkin purkaa omia mietteitä ja ajatuksia. 😊
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti