Iltaitkut ja niiden apukeinot

Meidän Mini on nyt seitsemänviikkoinen. Yllättävän helposti meni ensimmäiset kolmisen viikkoa, kunnes alkoi iltaisin kamala itku ja huuto. Epätoivo meinasi iskeä joka ilta, kun huudosta ei tullut loppua. Vauva rauhoittui ainoastaan rinnalle. Ei kuitenkaan imenyt kuin pienen hetken, jonka jälkeen nukahti syliin. Mutta sänkyyn (tai mihinkään muualle) kun yritti viedä, niin heräsi aivan samantien ja huuto jatkui. Itku oli välillä niin sydäntä raastavaa ja lohdutonta, että pillahdin itsekin usein itkuun rauhoitellessani vauvaa. Mies raukka joutui meitä molempia lohduttamaan. 😀

Pari kertaa soitimme ihan päivystykseen asti, mutta sanoivat vaan, että "vauvat nyt vaan itkee". No joo, mutta tuntui kyllä siltä, että kovastikaan eivät siellä päivystyksessä ottaneet tosissaan hätäämme. Ei oikein auttanut muu kuin yrittää vaan pidellä vauvaa sylissä ja hyssyttää. Pahimmillaan purimme turhautumista mieheni kanssa toisiimme. Se ei ollut hyvä juttu. 😕

Koliikista oli myös puhetta päivystykseen soittaessa. Kauhulla tietenkin mietittiin jo pahimmat skenaariot ja googlettelimme (minä googletin) kaikki mahdolliset apukeinot sitä varten. Ainoita keinoja, joilla saimme vauvan rauhoittumaan, oli vaunulenkit ja autoilu (ja tissillä hengailu). Ei ollut siis yksi eikä kaksi kertaa kun lähdimme yöllä ajelemaan ja nukuttamaan vauvaa. Polttoainetta kului paljon. 😀

Oli myös epäilystä, että vauvalla olisi vatsavaivoja. Karsinkin alkuun omasta ruokavaliostani mm. sipulit, kaalit, ruisleivän, ylimääräiset maitotuotteet, kahvin.. Mutta eipä se auttanut, itku oli silti läsnä joka ilta. Vaihdoimme myös D-vitamiinitipat erilaisiin, josko syy olisi siinä. Alkuun tuntuikin, että se auttoi, mutta parin päivän päästä itku ja huuto alkoi taas. Kokeilimme myös apteekista saatavia tippoja, joiden pitäisi pilkkoa suolistossa syntyneitä kaasuja pienemmiksi, jolloin ne poistuisivat helpommin eikä tulisi niin paljon vatsanväänteitä. No, ei näistä tipoista haittaakaan ole, pierut kulkevat selkeästi paremmin. 😀 Mutta kyse ei ollut siitä kuitenkaan ja itkuisuus ei helpottanut edelleenkään.

Törmäsin erään blogin kautta tällaiseen tuotteeseen kuin Whisbear. Googlettelin (teen kai sitä aika usein 😀) tarkemmin tätä kummallisuutta. Lyhykäisyydessään siis (jos on muitakin asiasta vielä tietämättömiä) niin kyseessä on pehmolelu, joka kohisee. Sen tarkoitus on rauhoittaa vauvaa. Kohinaan ja muuhun meteliin kun vauva on jo tottunut kohdussa, niin siksi kohinan ajatellaan olevan vauvaa rauhoittava keino. Tämä nalle on söpö ja pehmeä. Sen tassuissa on magneetit, joiden avulla sen saa kiinnitettyä pinnasängyn reunaan. Nallen sisällä on laite, josta päälle painamalla alkaa kuulua kohinaa. Ja siihen sitten vauva oletettavasti nukahtaa helpommin.

Vauvan nukahtamisesta en niin vielä tiedä, mutta ainakin hän rauhoittuu sänkyyn. Pitkän tovin viihtyy yksikseen sängyssä ja tuijottelee nallea. Välillä on kovatkin keskustelut siellä käynnissä nallen ja vauvan kesken. 😀 Söpöä. Mutta ainakin itselleni tuntui toimivan hyvin. Kyllä oli makoisat yöunet! 😀

Tuntui myös, että vauva mieluusti asuisi rinnalla koko ajan. Tiheän imun kausi kai on ollut kyseessä ainakin jossakin vaiheessa. Kuitenkaan hän ei sitä maitoa oikein imenyt, kunhan hengaili vaan. Ja huuto alkoi heti, jos irrotti tissin vauvan suusta. Ajateltiin sitten, että ehkä vauvaa voisi koittaa "huijata" niillä nännin muotoisilla tuteilla, Bibs-tuteilla. Kävimme kokeeksi ostamassa myös sellaisen. Mustan totta kai, koska muut tuttimme ovat tyttömäisen pinkkejä. 😀 Mutta eihän se kelvannut, tietenkään. Hän sylkee pois suusta sen joka kerta. Ja se muuten iloisesti lentää kauas, kun vähän kovemmin purskauttaa! Se tutti oli lähellä osua miestäni päähän, kun sängyssä kolmestaan makoiltiin ja vauva päätti sylkäistä tutin pois suusta. 😀 

Sitten oli onneksi ensimmäinen neuvolakäynti. Kaikki oli hyvin, niin kuin pitääkin. Pituutta oli tullut lisää ja päänympärys kasvanut. Painoakin oli tullut riittävästi, mutta enemmänkin olisi voinut tulla. Päiväkohtaisesti painonnousun tavoite on 20g, meidän vauvalla painoa oli tullut 21g/pvä. Tarkka tyttö! 😀 Mutta otimme puheeksi äidinmaidonkorvikkeet ja päätimmekin ottaa lisämaidon käyttöön. Itse haluaisin kuitenkin mahdollisimman paljon syöttää vauvalle vain omaa rintamaitoa, joten päätimme aloittaa kokeilun yhdellä lisäannoksella per päivä. 

Aloitimmekin korvikkeen heti samana iltana. Tyttö veti heti kerralla reilun annoksen ja simahti samantien! Mitä, näin helppoako se olikin? Vauva sai masunsa illalla täyteen ja malttoikin sitten nukahtaa ja nukkua heti kuutisen tuntia siltä istumalta. Ilmeisesti siis illan itkut ovat olleetkin vain sitä, että hän on halunnut maitoa enemmän kuin mitä olen pystynyt tuottamaan. Mutta kaikki "imetyksen turvamerkit" ovat kuitenkin täyttyneet. Vauva on ollut päivällä virkeä ja touhukas, pissa- ja kakkavaippoja tullut riittävästi, jne. Ei ollut siis edes osattu ajatella, että ehkä se jatkuva rinnalla asuminen ei siltikään tuottaisi riittävästi maitoa lapseni tarpeisiin. Nyt pidetään kuitenkin peukkuja, että itkuisuus ei tule takaisin. So far so good! 👍

Jotkut vauvat kuulemma haluavat tehdä maitotankkausta yötä vasten. Toiset tankkaavat reilusti pitkin päivää ja yöllä eivät tarvitse kovinkaan paljoa maitoa. Toiset taas tankkaavat illalla. Meidän neiti kuuluu tähän jälkimmäiseen. Illalla menee maitoa melkein puolet enemmän, kuin mitä päivällä vaatii. Mutta toisaalta, olemmehan mieheni kanssa ihan samanlaisia. Mekin päivisin tuusailemme menemään ja ei tule kovinkaan paljoa päivän aikana välttämättä syötyä. Illalla taas on sitten jo todella kova nälkä. Sitten tankataankin kerralla paljon (liikaa!) ja sitten ähkyssä nukkumaan. 😀 Ehkä pitäisi yrittää vähän tasoittaa omia syömisiä päivemmällekin. 😀

Sitten alkoikin tulla jonkin verran enemmän pukluja kuin aiemmin. Epäiltiinkin sen johtuvan korvikkeesta, joten otamme nyt eri korvikkeen käyttöön. Muita vatsavaivoja ei onneksi korvikkeen aloittamisesta tullut. Meillä on käytössä D-vitamiinitippa, jossa on maitohappobakteereja seassa. Lieköhän niistä ollut apua sitten myös tässä korvikkeen käyttöönottamisessa. 

Mutta edelleen toistaiseksi iltaitkuisuus on pysynyt hallinnassa ja vauva vaikuttaa tyytyväiseltä! Toivottavasti tällä linjalla myös pysytään. Oli melko rankat kolmisen viikkoa tämän itkuisuuden kanssa. Voin vain kuvitella, millaista illat on koliikkivauvan kanssa. 😒

Pääsääntöisesti meidän vauva nukkuu nyt hyvin. Päivällä hän nukkuu useammat päiväunet ja illalla nukahtaa melko helposti maitotankkauksen jälkeen. Yöllä herätään yleensä yhden kerran syömään. Seuraava syöttö on sitten joskus aamulla kuuden aikaan ja jatkamme yleensä vielä pari tuntia nukkumista, ennen kun nousemme kunnolla ylös. Mutta mahtuu tähän myös yksi yö, kun vauva nukkui melkein koko yön. Hieman säikäytti aamulla, kun tajusi että vauva ei ole syönyt koko yönä. Heti tietenkin hätäpaniikkikyselyä neuvolaan, että onko vauvalla nyt kaikki hyvin kun hän nukkui niin pitkään. 😀 Neuvolantäti naureskeli ja käski vain olla onnellinen siitä, että saatiin itsekin nukkua pitkään. 😀 

Minkälaisia keinoja teillä on ollut vauvan nukuttamiseen, jos hän ei vapaaehtoisesti suostu nukahtamaan? 😊