Ollaan mieheni kanssa kovia reissaamaan, milloin minnekin. Pääsääntöisesti Suomen rajojen sisäpuolella, mutta on tullut käytyä myös Ruotsin, Norjan ja Viron puolella yhdessä. Usein kuulee sanottavan raskaanaoleville, että "reissatkaa nyt vielä kun voitte, lapsen kanssa se ei onnistu niin helposti". Meillekin tätä sanottiin pariinkin otteeseen. Jo raskausaikana kuitenkin päätimme, että tämän väitteen tulemme kumoamaan. Onhan siinä omat haasteensa tietenkin, etenkin kun kolmenkuukauden ikäisen vauvan kanssa matkustelee, mutta huumoria ja hermoja kun ottaa mukaan, niin helposti selviää!
Haluttiin lähteä automatkalle jonnekin hieman kauemmas. Vaihtoehtoja läpikäydessämme päädyttiin Tuurin Kyläkauppaan, koska itse olen käynyt siellä vain joskus lapsena (ehkä jotain 12 vuotiaana) ja mieheni ei ollut käynyt siellä ikinä. Siispä reissua suunnittelemaan! Ajomatka sinne olisi noin nelisen tuntia. Kahdestaan jos olisimme olleet liikkeellä, oltaisiin luultavasti tykitetty koko matka pysähtymättä. Mutta koska meitä on nyt kolme, tilanne on hieman eri.
Kauankos se vauva nyt saakaan sitten olla turvakaukalossa kerrallaan..? Tätä selvittelimme useammastakin lähteestä. Päädyimme siihen tulokseen, että maksimissaan kaksi tuntia haluttaisiin meidän naperon olevan kerrallaan turvakaukalossa. Sitten pysähdyttäisiin jaloittelemaan, vaihtamaan vaippaa ja muuta. Mutta koska ollaan jo totuttu siihen, että asiat eivät aina (IKINÄ!) mene suunnitelmien mukaan, emme katsoneet tarkkoja pysähdyspaikkoja, vaan ajoimme jonkun aikaa ja pysähdyimme sitten, kun siltä tuntui. Kuitenkin maksimissaan se kaksi tuntia ajettiin yhteen putkeen.
Ensimmäinen pysähdys hoidettiin fiksusti isomman kaupan pihalla. Pääsimme hoitohuoneeseen vaihtamaan vaippaa. Luksusta. 😃 Halusin myös imettää matkan aikana, joten hoidin sen homman autossa. Oli sateinen ilma, joten auton ikkunat oli huurussa ja märät, niin ei tarvinnut miettiä, huomaisiko joku paljasta pintaa auton takapenkiltä. 😃 Naperokin oli ihmeissään tästä muutoksesta, mutta erittäin tyytyväisenä kuitenkin söi (joi!) mahansa täyteen. Ja matka jatkui!
Seuraava pysähdys hoidettiin sitten kaatosateessa, tien varressa pysähdyspaikalla. Jälleen autoimetys takapenkillä samalla, kun mieheni söi matkaeväitä etupenkillä. Sitten se vaipanvaihto. Se oli lystiä se! Takapenkistä puolet (toisella puolella on tietenkin turvakaukalo) saa kaadettua alas. Sen päällä ollaan vaihdettu vaippa ennenkin siten, että ollaan seisty ovi auki ulkopuolella. Mutta nyt tulikin vettä aivan saavista kaatamalla. Ei siis ollut kovin mielekäs vaihtoehto seistä ulkona. Mutta muuten olisi ollut melko ahdasta ja hankalaa, joten pakko oli yrittää. Siispä mies ulos seisomaan sateenvarjon kanssa!
Tuuli kuitenkin myös paljon, joten tuulensuojaa piti jotenkin yrittää saada. Hmm, mies voisi pitää tuulensuojaa viltillä ja itse yrittäisin jotenkin saada vaipan vaihdettua. Siinä sitten sattui jos minkälaisia kommelluksia, milloin tuuli niin kovaa, että sateenvarjo lensi kädestä, milloin tippui vettä jommalle kummalle niskaan, milloin mitäkin. Ja minulla oli hauskaa! Nauroin aivan vedet silmissä tälle kommellukselle, samalla kun yritin vaihtaa naperolle vaippaa. Vauva kovasti meitä tuijotteli hölmistyneenä, mutta päätyi lopulta vaan hymyilemään ja kiljahtelemaan meidän toilailuillemme. 😃
Lopputulos oli se, että vaippa saatiin vaihdettua ja vauva pysyi kuivana ja tuulelta suojassa. Mies oli kuitenkin kauttaaltaan läpimärkä ja minä nauroin vedet silmissä niin, että vatsaan sattui. Mutta vauva oli tyytyväinen, se on pääasia! 😃 Onneksi osataan mieheni kanssa nauraa asioille (ja toisillemme), joten ei alkanut kumpaakaan ärsyttämään, vaan naurettiin asialle vielä koko loppu ilta. 😃💕
Matka jatkui taas ja seuraava pysähdys olikin sitten perillä Tuurissa. Tarkoituksena oli vielä ajaa saman illan aikana Seinäjoelle hotelliin yöksi, joten liikaa aikaa ei ollut käytettävissä Tuurissa, vaikkakin aamulla ajoissa lähdettiin ajamaan. Pieni pintaraapaisu vaan ehdittiin Tuurin Kyläkaupassa käydä, mutta silti saatiin rahaa kulumaan. 😃 Piti lähteä lunastamaan hotellihuone, joten päätettiin, että ajellaan aamulla takaisin ja ajetaan sitten samaa reittiä takaisin kotiin.
Mutta ennen kuin lähdettiin jatkamaan Seinäjoelle, ehdimme käydä Kyläkaupan leluosastolla. Voi sitä hykertelyn ja kiljahdusten määrää, kun vauva sai katsoa ja ihastella niin monia leluja! 😍 Pinkki keppihevonen ja lammaskäsinukke aiheutti eniten riemunkiljahduksia. Kuitenkin, kun napero on vielä niin pieni, emme päätyneet ostamaan keppiheppaa tai käsinukkea, mutta purulelun/helistimen hän sai sen sijaan valita itse. Vaihtoehtoina oli violetti tai keltainen eläinhelistin. Neiti tuijotti ihastuneena kumpaakin, mutta alkoi sitten hieman kädellä hamuilemaan sitä violettia. Sen hän siis halusi, ja sen hän siis sai. Ja sille olikin sitten ihana jutella koko loppu matka! 😍
Sitten kamat kasaan ja matka jatkui takaisin sinne, mistä tultiinkin. Ilma oli jo huomattavasti sievempi ja pääsimme katsomaan myös Kyläkaupan alueen ulkokojut. Jälleen kerran oman syömisemme ajoitimme vauvan päiväunien kohdalle ja kerkesimme syödä rauhassa (ei voi liikaa hehkuttaa tätä asiaa😊). Ollaan yhtäkkiä jotenkin tosi hyviä tässä syömisen ajoittamishommassa! Tähän asti ruoka on joka kerta ehtinyt jäähtyä, kun vauvalla tulee aina nälkä tai huuto juuri, kun oma lämmin ruokani on nenän edessä. 😃
Oltiin ennen reissua ostettu naperolle matkarattaat, joita sitten käytettiin perillä. Kuitenkaan neiti ei suostunut shoppaillessa kovinkaan paljoa niissä olemaan. Kannoimme siis vauvaa vuoronperään sylissä ja herätimme ihastusta ohikulkijoissa riemunkiljahduksia äännähtelevällä vauvallamme. 😃 Mutta oikein hyvin selvisimme kantamallakin. Älysimme, että matkarattaat voi olla myös ostosten kuljettamista varten, jos vauva ei rattaissa suostu olemaan. 😃 Ei ollut hukkaostos siis!
Sitten vielä iltaa myöten ajelimme takaisin kotiin. Koko matka meni kyllä mielestäni erittäin kivuttomasti pienen vauvan kanssa. Toistaiseksi olen siis sitä mieltä, että ei pidä paikkaansa se väittämä, että pienten lasten kanssa ei voisi matkustaa. Toki tämä oli vasta ensimmäinen reissu. Vielä ehtii tilanteet ja mielipiteet muuttua. 😃
Suurimman osan automatkasta vauva nukkui. Yleensä hän ei nykyään suostu päivällä kovin pitkiä päiväunia nukkumaan, joten nyt sai ainakin nukkua sitten vähän reilummin reissun aikana. Myös parisuhteen kannalta reissu oli oikein onnistunut. Saatiin mieheni kanssa nauraa kippurassa, jutella niitä näitä matkan aikana, suunnitella seuraavia reissuja ja saimme myös rauhassa ruokailla ravintolassa useammankin kerran. Kaikin puolin siis oli aivan mahtava ensimmäinen perhereissu. Näitä lisää! 😊
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti