Tärkein tiedote ensin! Vauva on nyt maailmassa ja on nyt reilun viiden viikon ikäinen! Kaunis tyttö. 💓 Synnytys ei tietenkään edennyt kuten olisin toivonut ja loppujen lopuksi päädyttiin kiireelliseen sektioon. Mutta pääasia, että kaikki on nyt hyvin ja vauva ja äiti voi hyvin (isi myös 😊). Seuraavan tekstin voisin kertoa synnytyksestä sitten, mutta tähän tekstiin nyt kerron kuitenkin kuulumisia ja hieman raskauden kulusta. 😊
Eli viimeksi kerroin siis siitä sokerirasituskokeesta, joka meni täysin penkin alle. Kävin sitten myöhemmin vielä uudestaan tekemässä sen, ja oikeastaan vielä kolmannenkin kerran. 😅 Ne molemmat sain onnistuneesti hoidettua, vaikkakin olo oli kamala myös silloin. Koko raskausaikana pelkkä nälän tunne oli erittäin kamala, ja tuli huono olo sen takia aivan raskauden loppuun asti. 😕 Mutta sokerirasituksissa ei ilmennyt raskausdiabetestä.
Myöhemmin (muistaakseni rv 32 tai jotain) kävin vielä siis kolmannen kerran sokerirasituksessa. Neuvolassa sf-mitta kulki pääsääntöisesti koko raskausajan yläkäyrillä ja hieman sen yläpuolella, mutta siinä viikon 29 tuntumassa (muistaakseni) sitten mitta pompsahtikin reilusti yläkäyrän yläpuolelle. Samalla myös painoni oli noussut parin viikon aikana reilu kilon per viikko. Siihen asti painonnousu oli erittäin vähäistä, noin 200g/vko. Mitään raskausdiabetekseen viittaavaa oiretta ei kuitenkaan ollut, mutta kävin silti varalta uudestaan sokerirasituksessa. Edelleenkin arvot olivat viitearvojen sisällä, joten sf-mitan äkillinen nousu todettiin vain vauvan kasvupyrähdykseksi. Varalta sain kuitenkin vielä ajan ylimääräiseen ultraan ja painoarvioon.
Seuraavalla neuvolalääkärikäynnillä sf-mitta oli kuitenkin paljon vähemmän, kuin tämä viimeksi mitattu, joten ehkä kyseessä oli kuitenkin vain mittausvirhe. 😅 Ultrassa sitten katsottiin, että kaikki on hyvin ja painoarvioksi lasketulle päivälle annettiin noin nelisen kiloa. Lapsivettäkin oli sopivasti ja muutenkin kaikki oli hyvin.
Loppuraskaus sujui muutenkin melko hyvin. Ei ollut isompia selkäkipuja, turvotuksia tai muutakaan häiritsevää. Verestä mitattu ferritiiniarvo kävi kuitenkin todella matalalla loppuraskauden aikana. Arvoksi mitattiin 7,1. Viitearvot Terveystalon nettisivun mukaan on naisilla 10-150µg/l (https://omaterveys.terveystalo.com/OmaTerveys/artikkelit-ja-blogit/Artikkelit/ferritiini-ja-raudanpuute/). Lääkäri määräsi rautakuurille ja heti kunnon annostuksella, kaksi tablettia päivässä. Onneksi mitään isompia vatsaoireita ei sen puolesta tullut kuitenkaan.
Matala ferritiiniarvo aiheutti minulle voimattomuutta ja heikotusta. Töissä ollessani (seisomatyö siis) saattoi jo tunnin seisomisen jälkeen tuntua voimattomuutta ja heikotusta. Tämän takia jäin sitten sairauslomalle loppuajaksi, noin kuukausi ennen äitiyslomalle jääntiä. Tämä heikotus ja voimattomuus kesti kuitenkin ihan loppuun asti ja vasta nyt alkaa olo tuntumaan lähestulkoon normaalilta. Neuvolassa seurattiin vain hemoglobiiniarvoja, mutta ne eivät minulla menneet viitearvojen alapuolelle missää vaiheessa. Ferritiiniarvojen mittaaminen tuli puheeksi vasta käytyäni yksityisellä lääkärillä useampaan otteeseen oireideni takia. Mutta onneksi selvisi, ja opimpahan, että seuraavassa raskaudessa aion syödä rautaa joka tapauksessa, vaikka neuvolan mittauksissa hemoglobiini olisikin normaali.
Kerkesin siis noin kaksi kuukautta olemaan kotosalla ennen vauvan syntymää. Mies kävi tietenkin töissä, joten olin aikalailla yksin illat. Siivoilin, järjestelin kaappeja, siivoilin hieman lisää, kuurasin kylpyhuoneen katosta lattiaan, itseasiassa koko kämpän katosta lattiaan, pesin vauvan vaatteet ja lelut, järjestelin ne laatikkoon ja sitten järjestelin ne laatikot uudestaan, siivoilin ja järjestelin kaappeja hieman lisää, ja sitä rataa. Päivittäin itkeskelin miehelleni tylsää elämääni. "Syntyispä tää vauva jo, kun mulla on tylsää!" 😅
Mutta voin hyvällä omalla tunnolla sanoa, että kaikki oli aikalailla valmiina. PAITSI SE SAIRAALAKASSI!!! "No minä nyt vaan ihan nopeasti käyn näytillä tuolla synnärillä liikehälyn takia, mutta ei tässä mitään hätää ole eikä tämä kuitenkaan synny vielä moneen viikkoon, niin ei kai sitä kassia tarvi vielä pakata." Little did I know. Vauva syntyi sitten tasan rv39+0, eli tasan viikko ennen laskettua aikaa. Mutta onneksi kävimme ajoissa ostamassa sairaalakassiin herkut valmiiksi! Sentään jotain. 😅
Nyt on ollut kovasti uuden elämän opettelua lapsen kanssa. Uskomatonta, miten jokin niin pieni ihminen voikaan olla niin rakas jo aivan syntymästä lähtien. 💓 Tai oikeastaan jo paljon ennen syntymää. Ne ihanat potkut ja möyryämiset masussa, jotka alkoi rv 20, ne pienet hikat vauvalla jo masussa.. 💓 Niitä tulee ikävä, vaikkakaan ne ei aina niin kivalta tuntunutkaan. Ja myös se vauvamasu, mitä kauhulla odotin, että kuinkahan iso siitä tulee. (Jäi onneksi sopivan kokoiseksi.) Ja se hyvä syy syödä ihan koko ajan. 😁 En malta odottaa, että voin kokea sen uudestaan. 😊 Tässä vielä masukuva rv 37+0, eli tasan kaksi viikkoa ennen vauvan syntymää. Tämän isommaksi ei masu kasvanut, minusta tämä oli juuri sopiva. 😊
Mutta loppujen lopuksi siis nyt on kaikki hyvin ja meillä tuhisee täällä terve tyttövauva. Nimi hänelle on jo valmiina, mutta ristiäisistä ei ole vielä tietoa alkuunkaan. Tämän koronavirustilanteen takia kun on kokoontumisrajoituksia, niin voi olla haasteellista järjestää oikeita ristiäisiä. Haluaisin kuitenkin sellaiset juhlat, joissa voisi olla vieraita paikalla ihan livenä, eikä vaan videopuhelun kautta tai vastaavaa. Mutta toivotaan, että tilanne rauhoittuu siihen mennessä. Nyt kömmin naperon viereen nukkumaan, kun hän lopultakin malttoi nukahtaa. 😊
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti